Eilen käytiin lenkkeileen poikien kanssa jälleen Murronkulmalla ja päästiin samalla vähän taapertaan taas hangessa, reisilihakset tykkää!! Kamerakin oli mukana ja muutama kuvakin tuli otettua vaikka sää oli harmaa, mutta silti niin kaunista. Miksei joka vuosi talvi voi olla näin upea...

Puun oksat on todella kauniita kun roikkuvat melkein maassa lumen ja kuuran painosta!

Lenkki "polun" varrelta

Tuli otettua muutama kuva koiristakin...

Matkan varrel tehtiin muutama kimppa luoksetulo ja näin nätisti kaikki kolme odottivat lupaa tulla mamman luo

ja sit tullaan lujaa, Rokka yrittää selvästi hidastaa Rapan vauhtia puremalla sitä kosvasta

Tänään lähdettiin aamusta elonkiertoon taapertaan ja nauttiin ihanasta talvisäästä. Lenkki vähän venähti kun tuo Rokka päätti tehdä katoamistempun kesken lenkin. Käveltiin siellä peltotietä joen varressa ja katselin et Roksu jäi jotain kaiveleen sinne hankeen n.50m päähän musta, empä sitä sen enempää noteeranu kun tekee niin usein. Katsoin sitten taakse muutaman minuutin päästä uudelleen niin koiraa ei ollu enään missään.... Vähän aikaa siinä sitten huutelin ja lähdin käveleen takaisin päin, eikä koiraa vaan näy missään, Rapa ja Kape kävelivät mun kanssa ja ihmettelivät et mitä tässä nyt oikein huudellaan.... Soitin Sakalle kun oli ruokatunnil ja se tuli ajeleen autol niitä peltoteitä ja huuteleen pikku miestä. Oli nähnyt matkalla pari lenkkeilijää jotka olivat nähneet Rokan ladolla juoksevan ihan paniikissa ja lähtevän juokseen takaisin joen rantaa kohden jossa mä taapersin ja huutelin. Mä olin ihan varma et nyt se pikku ukko on menny joesta yli ja juoksee jossain Vaulammin pelloilla paniikissa ja eksyksissä, siis soitin myös Äitille joka oli just lähdös kauppaan ja lupasi katsella tullessaan jos vaikka koiraa näkyisi jossain.

Tunnin verran varmaan huutelin ja kävelin ympäriinsä elonkierros eikä koiraa vaan näy missään. Voin kertoa että aika pelottavaa ja turhauttavaa, varsinkin pelottavaa kun kyseessä tuo pentu joka ei ole vielä ikinä kadonnut noin. Jos olisi kyseessä ollut Rapa niin olisin tienny sen tulevan takaisin jossain vaiheessa mutta kun ei yhtään tiedä mitä tuo pikku mies tekee. Yht äkkiä puhelin soi ja serkkuni soittaa ja ilmoittaa että Rokka on sen autossa, voi mikä helpotus!! Henna meni sitten Rokan kanssa meidän pihalle ja mä äkkiä kotiin pellolta katsomaan onko Rokalla kaikki kunnos. Kaikki oli kunnossa ja Roksu oli todlela iloinen nähdessään mut ja isot pojat!!! Henna oli ottanut Rokan kyytiin ihan meidän rivitalon vierestä, mutta tuon Keskuskadun toiselta puolelta, siis tuo koira oli ylittänyt ainakin kaksi suht isoa tietä päästäkseen kotiin.... Naapurit tuli sitten äsken kertoon että Rokka oli istunut oven takana ja käynyt myös naaprurin oven takana, mutta eivät olleet päästäneet sisään kun eivät tienneet onko mun koira. Kooikereitahan on täällä päin todella paljon, melkein joka talossa.

No nyt ainakin tiedetään että Rokka osaa kotiin. Ihmeellsitä on se ettei törmänny muhun taikka Sakkeen elonkierros kun kuitenki kaiken aikaa siellä pyörittiin ja liikuttiin huutelemassa, tuo mies oli ollu varmaan niin paniikissa ja hädissään ettei ollu kuunnellu enään mitään vaan juossu vaan eteenpäin kaiken aikaa ja toivonu että tulis tuttuja nenän eteen. Sitä mietin kanssa et miksi yleensäkään lähti seikkalieen, en oikein keksiny muuta selitystä kuin: kun tuli hangesta pyörimästä niin katsoi meidän tulo suuntaamme ja kun ei nähny mua ja muita koiria niin lähti paniikissa juokseen sinne päin. Mä olin kuitenki sellaisen matkan päässä et jos olisi katsonu oikeaa suuntaan niin olisi nähnyt mut ja muut koirat.  No onneksi kaikki päättyi onnellisesti ja Rokka on kotona turvallisesti!!