Niin tosiaan oltiin eilen kooikerien mestaruustokossa Marttilas... Päivä venyi todella pitkäksi, kun kehät olivat myöhässä parisen tuntia. Tuo venyminen näkyi sitten koirissakin ja tietenkin ohjaajissakin.

Rasmusken kanssa ei suoritettu paikallaoloa, kun en halunnut ottaa mitään riskiä vaan haluan työstää sen nyt treeneissä ensin varmaksi ja sit vasta kisoissa suorittaa sen. Yksilöliikkeissä Rapa oli todella veltto ja väsynyt. Teki hyvin ne mitä teki mutta vähän hitaasti ja laiskasti. Ruutu meni nollille, mutta kaikista muista tuli pisteitä. Hienosti kyllä hahmotti ruudun, mutta oli sen näköinen ettei jaksa juosta sinne asti.... Olen tyytyväinen metallinoutoon, kun hienosti haki kapulan vaikka sen sitten tiputti mun jalkoihin.... Pitää siis treenata tuota palatusta taas hieman enemmän. Kaukoihin taas olen todella pettynyt, on tehnyt nyt viime aikoina niin hienosti kaukoja, tänään sitten ei suorittanut kaikkia vaihtoja. Eteenpäin ei tullut yhtään, mutta se ilme oli todellisesti kateissa.

Kisosen jälkeen oli jotenkin kurja olo kun näki selvästi ettei Rapa nauttinut tuosta tekemisestä yhtään. En tiedä mistä se johtui kun treeneissä viime aikoina on ollut todella energinen ja positiivinen, siis se ilme oli vaan nyt kateissa ja totaalisesti.....Itku Nyt vaan on paljon tehtävä kaikkea kivaa ja vauhdikasta niin saadaan se motivaatio takaisin ja samalla myös ilme. Mietin kyllä eilen vakavasti jos Rapan kanssa lopettaisi tokoilun ainakin hetkeksi ja keskittyisi vaikka mejään nyt jonkin aikaa, mutta sit toisaalta Rapan kanssa on todella kiva kisata kun kaikki sujuu putkeen ja Rapalla on myös hauskaa. Katsotaan nyt noi toukokuun kisat ja sitten varmaan kesäkuukaudet ajetaan mejää ja taas jos syksyllä katselisi jotain tokokiosja.

Eilen illalla tuli myös sellainen vaihtoehto mieleen jos alkaisi Kapen kanssa treenaan tosissaan ja kokeilisi hakea sille sitä voi1 ja katsoa sit mitä lähtee tekeen..... Mä en vaan halua kisata jos koiralla ei ole kivaa ja se ei siitä nauti, tiedän kuinka paljon Rapa rakastaa mejää, niin miks mä en sit tekis sen kans sitä nyt vähän aikaa ja kattois sit syksyl taas mitä talven tekee. Älkää ystävät rakkaat pelätkö ei Rapa tokoa lopeta, kyllä me sitä treenataan ja varmasti vielä kisataankin mutta nyt vaan tuntuu että olisi pieni tauko paikallaan.